Joni Räikkönen

Jääkiekkoa Nizzassa osa 6

  • Kenties jäähyn arvoinen koukkaaminen sekä näyte Joonaksen ompelemasta paikasta pelihousuissa.
    Kenties jäähyn arvoinen koukkaaminen sekä näyte Joonaksen ompelemasta paikasta pelihousuissa.
  • Futiskentiltä hieman meitä tunnetumpi kaveri, Jan Koller
    Futiskentiltä hieman meitä tunnetumpi kaveri, Jan Koller

Jääkiekkoa Nizzassa. Osa 6. ”First, you play. After, you stop”

 

Hyvää ja parempaa uutta vuotta kaikille, vaikka otollisin ajankohta sen toivottamiseen on ehkä mennyt jo reilut pari viikkoa sitten. Teimme hyvän ystäväni, Jokipojissa pelaavan Ilmari Pitkäsen kanssa uuden vuoden lupaukset, ettei hän ottaisi yhtäkään pelikieltoa loppukaudella ja minä puolestani lupasin parantaa juttujen tasoa blogeissani.

Joululoma Välimereltä kotoisaan ja silloin vielä lämpöiseen Suomeen on nyt takana päin ja Nizzan kiekkokvartetti on vetänyt taas haalarit niskaan ja palannut sorvin ääreen. Meno oli taas kuin Monzassa vuoden ensimmäisissä jääharjoituksissa, kirjaimellisesti. Kaikkine lentoineen, odotteluineen, viivästyksineen ja vaihtoineen matkan Helsingistä Zürichin kautta Nizzaan kestettyä vaivaiset 9,5 tuntia toivoin, että jäällä totuttelisimme taas tauon jälkeen hieman pelituntumaan ja pitäisimme kevyet ja hauskat jääharjoitukset. Näiden jälkeen pääsisin vihdoin syömään päivän ensimmäisen aterian ja sen jälkeen nukkumaan. Hauskaa ei kuitenkaan tainnut olla muilla kuin valmentajallamme, joka toivotettuaan hyvät uudet vuodet jokaiselle vihelsi meidät kentän päätyyn maaliviivalle. Kukaan ei enää tässä vaiheessa ihmetellyt, miksei jäälle tuotu kiekkoja. Kyyti tulisi olemaan kovaa. Tästä hetkestä 45 minuuttia eteen päin kaahasimme kaukaloa ympäri kieli vyön alla. Näiden treenien jälkeen voin sanoa ihmetteleväni, mutta samalla myös arvostavani vielä enemmän pikaluistelijoiden harrastusta/ammattia.

Tältä vuodelta takana on kaksi peliä, joista molemmista otimme puhtaat voitot. Sarjassa olemme edelleen sijalla kaksi, ja tärkeä kotietu playoffseissa alkaa olemaan pelkän tavoitteen sijasta jo realistinen päämäärä.

Meillä tuli poikien kanssa kerran harjoitusten alkulenkillä puhetta sijaisopettajataustastani. Tein armeijan ja opiskeluideni välissä reilut pari vuotta sijaisopettajan töitä ala-asteella, yläasteella ja silloin tällöin lukiossa. Tästä jostain syystä huvittuneena pojat pyysivät minua kirjoittamaan heille väliarvioinnit, jotka julkaisisin myöhemmin omassa blogissani. Tämä avaisi myös hieman kulisseja lukijoille. Väliarviointini on hieman lepsumpi kouluissa totuttuun tyyliin verrattuna. Tasapainotetaan tilannetta sillä, että pelkän numeron lisäksi annan kirjallisen palautteen poikien suorituksista.

Aloitetaan porukan kuopuksesta, lukion nizzalaiseen elämänkouluun vaihtaneesta Roopesta. Englanti, 8. Syy: selkeä edistyminen ja oman tason nostaminen. Ravintolassa ruokaa tilatessamme tuli syksyllä kikateltua melkoisesti Roopen ainaiselle ”I take same” –fraasille. Tämän vuoksi pakotimme hänet aina vieraspelireissuilla aloittamaan tilauksen, jolloin ”I take same” –kortti oli poissuljettu vaihtoehto. Brestiläisessä pizzaravintolassa Roopen vallankumouksellinen ”Regina and Pepsi, please” saikin melkoiset aplodit pöytäseurueeltamme.

Karrille puolestaan tippuu numero 9 käytöstavoista. Syy sama kuin Roopella, oman tason selkeä nostaminen. Olen kolme kuukautta yrittänyt opettaa häntä aivastamaan niin, ettei minun tarvitsisi aina hävetä silmiä päästäni kulkiessani hänen vieressään ruuhkaisessa supermarketissa. Jos ajattelette normaalia aivastusta, sehän koostuu kahdesta palasesta: (etenkin karrin tapauksessa) voimakkaasta alkusoinnusta, jota seuraa ”tsiuuuuh” –vaihe. Karrilla oli kuitenkin aina ennen tapana oikaista aivastuksen kakkosvaihe, jolloin keskeltä supermarkettia kuului aina silloin tällöin valtava jyrähdys ja sen päälle tukkoinen ilme Karrin naamalla, leuan jämähdettyä ala-asentoon hetkeksi aikaa. Ihmiset lievästi sanottuna hämmentyivät aina näkemästään eivätkä ymmärtäneet, mistä oli kyse. Koska käymme Karrin kanssa usein samaan aikaan kaupassa, päätin tehdä tästä häpeästä lopun. Nykyisin oikeaoppinen suoritus sujuu jo melko vaivattomasti, pitkän harjoittelun tuloksena.

Joonas on esittänyt luovaa osaamistasn tekstiilitöissä, siitä syystä annan hänelle myös arvosanan 9. Kuten ehkä olette aikaisemmista blogeistamme huomanneet, joukkueessamme ei toimi huolto aivan yhtä hyvin kuin suomalaisissa seuroissa. Joonakselta repesi taannoin pelihousujen takapuolelta pala kangasta, joka jäi repsottamaan niin, että housut oli heti korjattava. Huoltajat eivät tietenkään suostuneet kiistatta ottamaan asiaa hoidettavakseen, eihän heille kuulu edes vesipullojen täyttäminen harjoituksissa tai peleissä. Tästä tuohtuneena Joonas muisti suorittaneensa 3. luokalla ompelukoneen ajokortin ja uhosi korjaavansa housunsa itse. Me muut tietenkin tirskuen kannustimme Joonasta tarttumaan neulaan ja lankaan, sillä halusimme nähdä mitä hän saa parsittua kasaan näistä katastrofin aineksista. Lopputuloksena 3 reikää sormessa ja kahden illan työpanos, mutta lieväksi pettymykseksemme paikka koristaa edelleen Joonaksen pelihousujen takamusta.

Oma itsearviointini kohdistuu jo ensimmäisessä blogissani huudeltuun ranskan kielen osaamiseen. Fraaseja on tarttunut haaviin jo useampia ja erikoinen ärräkin tärisee jo luontevasti. Tästä ehkä kusi (pahoittelut) hieman päähän nousseena olen alkanut jo arvaillen tulkkaamaan eri mainoksia, ruokalistoja sekä ranskan kielisiä tekstejä. Välillä hyvällä menestyksellä, välillä on taas menty metsään pahemman kerran. Pahin näistä metsäreissuista sattui tietenkin juuri ravintolassa tilatessani juomaa. En selittele enempää miksi, mutta erästä mainosta tulkatessani olin täysin varma, että ”notre” tarkoittaa suomeksi ”isoa”. Noh, eipä tarkota ei, vaikka se edelleen mielestäni voisi kuulostaa isolta/suurelta suomennettuna. Ravintolassa tarjosin pojille melkoisen mehevät naurut ja tarjoilijalle hyvän tarinan kotiin vietäväksi idiootista asiakkaasta, kun yritin tilata isoa limua ruoan kanssa. Ehkä on vaan parempi odottaa maltilla niitä ranskan luentoja yliopistolla..

Silti, vaikka ranska taittuisi kuinka hyvin tahansa, ei sekään vielä riitä tällä työpaikalla. Slovakiasta kotoisin oleva valmentajamme aloittaa normaalit peli- ja harjoituspalaverit aina ensin ranskaksi, sitten sama litania tulee uudestaan slovakiaksi johtuen slovakienemmistöstä joukkueessamme. Kiehtovaa on, että ohjeistus slovakiaksi kestää aina poikkeuksetta kaksi kertaa kauemmin kuin ranskan kielinen ohjeistus. Lopuksi, kun me suomalaiset menemme kysymään englannin kielistä tulkkausta palaverista, saamme koko 15minuutin palaverin tiivistettynä yhteen lauseeseen tökeröllä rallienglannilla.

Palavereistä voi silti repiä jotain huumoriakin irti. Oikeastaan fläppitaulun tuijottaminen jäällä on kuin pelaisi vanhaa klassikkopeli Pictionaryä. On pyrittävä arvaamaan, mitä valmentajamme viivat milloinkin tarkoittavat. Ranska-slovakian kielisestä selostuksesta ei nimittäin saa mitään tolkkua. Legendaariseksi lentäväksi lauseeksi on muodostunut kerta, jolloin en ollut valmentajamme mielestä ollenkaan oikeassa paikassa avausharjoituksen lähtötilanteessa. Tämän vuoksi päätin käydä kysymässä, mitä hän haluaa minun tekevän. Ohjeistus oli kokonaisuudessaan lyhyen ytimekäs: ”First. You play. After, you stop.” Pakko sanoa että oli hymyssä pidättelemistä. Ilmeisesti hänen ohjeistuksensa meni kuitenkin perille, sillä toista kertaa hän ei enää keskeyttänyt harjoitusta minun takiani.

Viitaten aloituskappaleeseen, Mestistä seuranneille tämän blogin lukijoille lienee varmasti syytä esittää leikkimielisesti anteeksipyyntö.

Pitäkää pilke silmäkulmassa, lisää kuulumisia taas hetken kuluttua.

Siihen asti au revoir! 

 -Joni

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset