Jääkiekkoa Nizzassa: Kulttuurierot - maassa maan tavalla?

Terveellinen välipala hallin pihalla ennen ottelua

Jäädisco ennen ottelua Toulousessa

Ottelun alkulämpömaisemat Angletissa

Jääkiekkoa Nizzassa osa 4. Kulttuurierot - maassa maan tavalla?

Hei taas. Viimeisimmästä blogista on hurahtanut jo hetken aikaa. Rehti ja suoraselkäinen tosimies-bloggaaja nostaisi tässä vaiheessa lapasen kuivumaan ja pahoittelisi tapahtunutta. Täällä Nizzassa asuvien, vielä hieman vihreiden bloggaajien on kuitenkin tässä vaiheessa helppo mennä syiden taakse suojaan. Parina viime viikonloppuna on nielty kahdella pelireissulla kilometrejä  yhteensä yli 3400, treenien ja koulun tenttiviikkojen päälle. Käteen näistä kahdesta reissusta jäi kaksi sarjapistettä. Jonkin verran siis kyseltiin istumalihasten kestävyyttä yhdenkin pisteen eteen, mutta kyllä kannatti. Sarjataulukossa kävimme hetken aikaa haukkaamassa happea 5. sijalla, nyt olemme taas hinanneet itsemme jaetulle 2. sijalle. Yksi peli jäljellä, jonka jälkeen palmut vaihtuvat oikeisiin joulukuusiin kun pääsemme jouluksi kotiin.

Bussissa maisemia katsellessa on hyvä hetki hautautua hetkeksi omiin ajatuksiin. Viimeisillä reissuilla tuli pohdittua jo hieman ensi kautta, mahdollisia uusia pelaajia joukkueessamme ja sitä kautta kaikkia jääiekon kulttuurieroja, joita ainakin suomalainen pelaaja kohtaa tänne tullessaan. Mielenkiintoisia kulttuurieroja on oikeastaan niin paljon, että ajattelin raapustaa siitä ihan erikseen blogikirjoituksen.

Sarjassamme pelaa todella paljon ulkomaalaisia. Tämän vuoksi sarjaan on laadittu ranskalaiskiintiö, jonka vuoksi kokoonpanossa on oltava vähintään seitsemän ranskalaista pelaajaa. Meidän joukkueessamme nämä seitsemän koostuvat pitkälti A-junioreista, jotka muodostavat 4. kentän. Peleissä pelaamme kuitenkin poikkeuksetta kolmella kentällä, eli juniorit purevat joka pelissä tuppea. Joukkueemme  A-juniorit ovat mahtavia tyyppejä. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä kuinka hyvällä fiiliksellä kundit olivat mukana reissuilla. Vaihtoaitiossa he tsemppaavat koko pelin ajan muuta joukkuetta. Aina kun tulee vaihtoon, saa kehuja ja olkaantaputuksia. Kenenkään naamalla ei näkynyt vilaustakaan turhautuneisuudesta, vaikka käskyä jäälle ei todennäköisesti ole odotettavissa.  He todella nauttivat jo pelkästään siitä, että saavat olla joukkueen mukana. Muusta joukkueesta poiketen ilman rahallista korvausta, tietenkin. Suomessa kulttuuri ei ole samanlainen. Pakko huomauttaa välikommenttina, ettei tämä koske tietenkään ihan kaikkia. Aikanaan kun kokoonpanossa sai vielä olla 20 kenttäpelaajaa, mukaan pääseminen ”ylimääräisenä” hyökkääjänä tai puolustajana ei todellakaan ollut lottovoitto. Siinä vaiheessa monella aukeaa kypärän remmi ja lataus otteluun on yhtä tunteikas kun Hartwall Areenan klubikatsomon pukuherroilla. Joonas Saari on ehkä ainoa pelaaja jonka tiedän ihan oikeasti sydämestään nauttineen sitä, että pääsi kokoonpanoon Vaasan Sportissa vaikka tiesi, ettei tule pelaamaan vaihtoakaan. Tätä kylläkin edesauttoi se, että Joonas istui vaihtoaitiossa hieman tavoistaan poiketen maalivahdin kamppeet päällä varaveskarin roolissa avaamassa luukkua.

Yhtä hyvä fiilis ei ole läheskään aina ystävillämme slovakipelaajilla. Slaavilainen temperamentti kumpuaa heistä hyvin usein kentällä vähintäänkin verbaalisesti, mikäli eivät saa toisiltaan syöttöjä lapaan tai avausta vapaaseen paikkaan. Olen treeneissä oppinut hieman slovakiaa, mutta painokelvottomuutensa puolesta sillä osaamisella ei pärjää vielä kauhean pitkälle jätskikiskalla tai kaupan kassalla. Tunteet pinnassa ja järki jäässä he saattavat jopa kesken harjoitusten alkaa kostamaan tilanteita toisilleen. Kerran piti itse keskeyttää eräs ylivoimaharjoitus ja yrittää luoda sopua, sillä kaksi ylivoimapelaajaamme antoivat vuorotellen kaikilla voimillaan lämärisyöttöjä toisilleen siniviivalla ja huutaa raivosivat siihen päälle, koska toinen antoi toisen mielestä liian huonoja syöttöjä. Valmentaja katsoi tätä vain vierestä.

Meidän suomalaisten mielestä raivoaminen kentällä tai vaihtoaitiossa toisille pelaajille ei ole joukkuehenkeä tai pelifiilistä kohottavaa käytöstä. Me saatamme mielummin kohottaa omaa pelihuumoriamme nauramalla salaa jollekin hauskalle tilanteelle. Näin kävi mm. yhdessä pelissä, kun samassa erässä ensin minä kompuroin melko ruman näköisesti heti tultuani jäähyaitiosta takaisin kentälle. Seuraavassa vaihdossa Karri kompastui täydessä vauhdissa hyökkäyssiniviivaan ja vielä pari vaihtoa myöhemmin Joonas törmäsi ylivoimaa pyörittäessään laitaan ja kaatui. Tiedämme, ettei nauraminen olennaisesti kuvasta totista pelaamista, mutta kaikkien edellä mainitsemieni bambien jälkeen Joonaksella oli pieni hymy suunpielessä hänen luistellessaan vaihtoaitioon ja vilkaistessaan meitä. Valmentajamme näki tämän, ja erätauon suurin murheenkryyni ei ollutkaan se, että olimme tappiolla sarjajumbolle vaan se, että Joonasta oli hymyilyttänyt hänen kompurointinsa ylivoimalla. Käsky kävi, että mallia pitäisi ottaa slovakipelaajista ja hakata maila mielummin poikki laitaan kun hymähtää omalle kompuroinnille. Sen lisäksi voisi vielä syyttää muita omasta kompuroinnista ja raivota siitä vaihtoaitiossa.

Vierasreissuilla aamupala tarjoillaan luonnollisesti vasta aamutreenien jälkeen, eikä ennen niitä. Välillä tuntuu, että meidän vierasreissujemme aikataulut on laatinut sama kaveri, joka on laatinut armeijan aikataulut. Aina on kiire odottamaan.  Aamupala nautitaan pelivarusteiden riisumisen lomassa pukukopissa samalla kun joukkueenjohtaja paasaa, että bussi lähtee 15 minuutin kuluttua. Sitten lähdemme kauhealla kiireellä ajamaan kohti jäähallia, jonne saavumme aina vähintään seitsemän tuntia ennen ottelua. Onneksi vieraspaikkakunnilla ja hallien ympäristössä on kuitenkin useimmiten enemmän ihmeteltävää kuin Heinolan jäähallilla. Esimerkiksi Angletissa, Ranskan lounaisrannikolla, katselimme surffareiden temppuja joulukuun 12. päivänä. Mikäli hallin ulkopuolella ei satu olemaan hiekkarantaa ja Atlantin valtamerta, aina voi katsella kaukalossa järjestettävää jäädiscoa, jossa paikalliset smirklaavat purppuran värisillä kumisilla luistimilla enemmän haparoiden kuin aivotärähdyksen saanut Sami Kapanen Darcy Tuckerin ruman taklauksen jälkeen.

Suomessa kiinnitetään melko paljon huomiota ruokailuihin etenkin ennen pelejä ja niiden jälkeen. Moni on varmaan tottunut hiilihydraattien tankkaamiseen pitkin päivää ennen ottelua. Täällä mennään kuitenkin eri meiningillä. Vieraspelimatkoilla ruokailu on pelin aloitusajankohdasta riippumatta aina klo 12, ja sen jälkeen ei kuulu syödä mitään. Pelit alkavat täällä iltaisin klo 19 tai 20 aikaan, joten ainakin omiin tottumuksiini verrattuna aika tuntuu melkoisen pitkältä. Välipalaa kyllä tarjoillaan vielä ennen peliä. Tämä välipala on hieman meidän tavoistamme poiketen suklaapatukoita ja croisanteja Nutellan pähkinävoilla. Kerran ostimmekin tämän vuoksi hallin kahviosta sämpylät ennen peliä, ja valmentajamme tuli ihmettelemään avoimesti, ettemme saisi enää syödä näin lähellä ottelua.  Ruokailutottumusten lisäksi hämmästystä herätti ensimmäisissä peleissä erityisesti slovakipelaajien viime hetken nestetankkaus. He nimittäin kumoavat terävät minttuviinaa muistuttavat napsut juuri ennen jäälämpöjen alkua.

Kotipeleissä valmentajan hyväksi havaitsema kaava aamuharjoituksille on klo 9.00 viiden minuutin omatoiminen kuntopyörä, jonka jälkeen lähdetään takaisin kotiin. Pelien aikana pöytäkirjaan ei saa ilmoittaa muutoksista kesken pelin, koskien esimerkiksi maalien tai syöttöpisteiden korjaamisia oikeille henkilöille. Pisteiden ilmoitus on kotijoukkueen kapteenin tehtävä vasta pelin jälkeen. Päivä päättyykin aina pistebingoon, jossa slovakeilla on hyvin usein kupongit kohdallaan. Vastustajan omaan maaliinkin löytyy kuin löytyykin helposti myös toinenkin syöttäjä. Jopa Karrin ja Joonaksen tekemät maalit on kuin huomaamatta vaihtanut omistajaa kolmannen erän loputtua, meidän muiden syöttöpisteistä puhumattakaan. Noh, mitäs pienistä?

Joulun pyhinä on luvassa lisää blogipäivityksiä. Mikäli aikaisemmat blogikirjoituksemme on jäänyt huomaamatta, tässä vielä linkit niihin. Tasaisesti hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille minun puolestani!

-Joni

http://juharantasila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/88670-jaakiekkoa-nizzassa

http://joonassaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89471-jaakiekkoa-nizzassa

http://karrikoivu.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/89697-jaakiekkoa-nizzassa-osa-2

http://joniraikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/89860-jaakiekkoa-nizzassa-osa-3