*

Joni Räikkönen

Jääkiekkoa Nizzassa osa 3

  • Kisaturistina Massenan aukiolla
    Kisaturistina Massenan aukiolla
  • Roope slapshot Rautanen toi Aiglesin tasoihin viimeisellä minuutilla
    Roope slapshot Rautanen toi Aiglesin tasoihin viimeisellä minuutilla

Jääkiekkoa Nizzassa osa 3

 

Juha Rantasilan, Joonas Saaren ja Karri Koivun blogeista olette varmaankin päässeet hieman jyvälle siitä, millaiseen ympäristöön tuli pompattua. Jos joku teistä on joskus muuttanut ihan puskista tulleen mahdollisuuden myötä alle viikon varoitusajalla toiselle puolelle Eurooppaa ja heittänyt kaikki vanhat rutiinit ja suunnitelmat romukoppaan niin saattaa tietää tämän fiiliksen. Fat Pipella kesähessuajoista tutuksi tullutta reikäpalloduracellia Markus Huhtimoa lainatakseni meno on ollut kun Monzassa moniseur Saaren puhelinsoitosta lähtien, mutta en kadu hetkeäkään sitä että tuli lähdettyä tänne. Tässä blogissa olisi tarkoitus vähän avata sitä lähtöruljanssia ja ensimmäisiä fiiliksiä Nizzasta ja sitä miten tämän rääpäleen elämässä kääntyi ihan uusi aukeama.

Palasin yhtenä sunnuntai-iltana n.klo 23.30 aikaan töistä kotiin palttiarallaa kattoon asti ulottuva tatti otsassa. Edessä oli neljän tentin ja parin ryhmätyön palautuksen täyttämä kouluviikko. Siihen päälle tottakai duunin iltavuorot ja täydet 8 tunnin koulupäivät. Puhelin soi ja ihmettelin että mitäköhän tärkeää asiaa Joonaksella mahtaa olla tähän aikaan illasta ja että kuinkahan iloisesti jaksan tässä vaiheessa väritellä kuulumisia. Listalla kun oli tässä vaiheessa vähän muutakin tekemistä. Yllätyksekseni Joonas skippasi kuulumiset suoralta kädeltä ja kysyi alustavasti että miltä maistuisi muuttaa Nizzaan pelaamaan kiekkoa. Opiskelu ja asuminen järjestyisi kyllä. Voin kertoa, että aikaisemmin mainitsemastani tatista ei ollut enää tietoakaan, eikä myöskään ollut juuri avatuista yrityksen rahoituksen luentomateriaaleistakaan. Sen verran siinä tuli täristyä kun yhtäkkiä näkyikin valoa tunnelin päässä.

Seuraavana päivänä puhelin soi uudestaan, soittajana oli Juha Rantasila. Hän kertoi minulle tarkemmin yksityiskohdista ynnä muista käytännön asioista. Puhelun päätteeksi Juha ilmoitti, että ensi maanantaina olisi oltava mukana Aiglesin harjoituksissa ja kehotti alkaa varailemaan lentoja. Edessä olisi viikon mittainen try out joukkueen mukana, jonka jälkeen jos kaikki menisi hyvin, saisin sopimuksen. Loppuviikko menikin hujauksessa tutulla ja turvallisella ”veikkaa ja voita” –periaatteella tenteissä, töissä pyöritellen että kuinka saan ilmoitettua pomolle ensi viikon retkestäni, joka saattaisi parhaassa tapauksessa jatkua kevääseen saakka, kämppään alivuokralaisen etsimiseen kaiken varalta jne. Aikatauluun ei myöskään tuonut helpotusta auton katsastamisen jättäminen viimeiseen mahdolliseen päivään ja sen huollon järjestäminen vielä sitä ennen.

Kaikki nämä viime hetken hitchcockit pääsi onneksi unohtamaan pariin kertaan mennessäni vanhoista hyvistä pelikavereista kootun joukkueemme Red Wings Edustuksen harjoituksiin. Luvalla saan julkisesti todeta, että porukka siellä on onneksi niin yksinkertaista, että sinne mennessä kyllä unohtuu kaikki murheet ja huolet kun katselee ympärille. Yksinkertaisuuden puolesta sovin myös itse joukkoon mainiosti. Aktiivisemmista pelivuosistani Jokereiden junnusirkuksessa oli vierähtänyt jo liki 1,5 vuotta, mutta pelituntuma oli pysynyt hyvänä. Tästä kiitos ja kunnia koko redariporukalle ja hyvälle meiningille.

Maanantai-iltana kaikki meidät neljä suomalaista oli määrätty pari tuntia ennen muuta joukkuetta jäälle ampumaan maalivahdeille. Paikkani pukukopissa oli aika elämys. Paikka oli kopin syrjäisimmässä nurkassa, suihkua vastapäätä ja nupit kaakossa ranskalaista räppiä pauhaavan mankan alapuolella. Penkki oli seinässä kiinni ainoastaan yhdellä pultilla, jokainen voi kuvitella miten helppoa oli istua pukemassa varusteita keskellä sitä keinulautaa. Sen jälkeen kastuivat sukat ja huomasin että lattiakaivo saattaisi kaivata vähän kodin putkimiestä. Paikallinen Snellmanin Essi toi minulle sovitut varusteet: pelisukat, pelihousut ja kypärän. Sukat olivat eri paria, toinen oli varmaankin lainattu joltain E-junnulta sillä se ei olisi mahtunut edes käsivarteni ympärille, pelihousuista puuttui kokonaan toisen jalan syndit ja kypärästä puuttui puolet ruuveista. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, etten puhunut sanaakaan ranskaa eikä huoltaja sen enempää englantia. Onneksi osasin näköjään sen verran viittomakieltä että sain syndit housuihin ja lainakypärän päähän. Jäällä ollessamme ei mennyt aikaakaan, kun koko muu joukkue oli ihmettelemässä kaukalon laidalla että kuka tämä uusi noppanilkka on. Jos joku vielä sanoo minulle että Porin Isomäki ei ole helppo paikka pelata, voin sanoa että aina Porissa vieraillessamme on ollut kohtalaisen paljon helpompaa.

Tätä kirjoittaessani olen asunut täällä reilun kuukauden verran. Kuten Joonas mainitsi, elohopea kirii enää harvakseltaan 25 asteeseen. Paikallisilla tämä tietää toppatakkien kaivamista kaapeista. Kaulahuivitkin ovat osalla niin kireällä, ettei pysty enää varmuudella sanomaan johtuuko poskille levinnyt puna terveestä ulkoilusta vai kaulaliinan tuplasolmusta. Meitä sää ei ole kuitenkaan ihan niin paljoa haitannut, ja osa paikallisista onkin ihmetellyt muutamaa rullaluistimissa vanhan kaupungin läpi viilettävää kaveria uimashortsit jalassa ja t-paidat päällä. Muodon vuoksi olemme pitäneet rantapyyhkeitä hartioilla, mutta jostain syystä pukeutumisemme on silti herättänyt hämmästystä ja kummastusta.

Niin ja se ranskan kieli. Ranskan kielen sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista kielistä. Pakko myöntää, että ainakaan minun tuottamanani sitä ei voi kehua kovin kauniiksi kieleksi. Oikeastaan se on vielä aika puuroa, vaikka olenkin ahkerasti treenannut sitä erikoista ärrää kotona. Jotain käytännön fraaseja haaviin on kuitenkin tarttunut, joten pakko antaa tälle mongerrukselle vielä mahdollisuus. Jännä nähdä miten käy tammikuussa yliopistolla alkavalla ranskan perusteiden kurssilla.

Seuraavissa blogeissamme kurkistetaan mm. Rivieiran rautaliigan fanikulttuuriin sekä hyviin ystäviimme vieraspelimatkoihin. Tässä vielä linkit aikaisempiin blogeihimme:

http://juharantasila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/88670-jaakiekkoa-nizzassa

http://joonassaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89471-jaakiekkoa-nizzassa

http://karrikoivu.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/89697-jaakiekkoa-nizzassa-osa-2

Merci ja salut!

- Joni

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Komea lopetus ainacin, siis merci & salut. Hyvä alku kieliopinnoissa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset