Joni Räikkönen

Jääkiekkoa Nizzassa, kausi 2012-2013, osa 1

  • Vaihto-opiskelijat Ipag Business Schoolista ovat löytäneet rannalta jäähallille
    Vaihto-opiskelijat Ipag Business Schoolista ovat löytäneet rannalta jäähallille

Erinomaista syksyä kaikille,

 

Alkuun haluan sanoa olevani vilpittömästi iloinen saamastamme palautteesta ja kuullessani, että blogisarjallemme on toivottu jatkoa.

 

Uusi kausi on taas käynnistynyt. Aloitimme jääharjoittelun pari viikkoa suomalaisia joukkueita myöhemmin, elokuun viimeisellä viikolla. Se tarkoittaa täällä vielä sitä, että paikalliset Pekka Pouta ja Visa voivat hyvällä omallatunnolla lupailla yli +30 asteen lämpötiloja. Sellaisissa olosuhteissa, ruuhkaisimman turistiajan vielä ollessa käynnissä, ei luulisi Nizzasta löytyvän jäätä muualta kuin lomalaisten laseista.

 

Jäähallimme kolme lasiseinää yhdistettynä koko päivän niiden läpi paahtavaan auringonpaisteeseen ja alkukaudelle tyypillisiin luisteluharjoituksiin, joissa jää sirklataan lähes pelikelvottomaksi, ovat varmasti jokaisen kenttämiehen työn suola. Ei käy kateeksi, ja nostankin tässä vaiheessa hattua hallin henkilökunnalle. Kun jääkone lähti jäältä ennen harjoituksia, jäädytysvesi ei jossain kohti kaukaloa ollut ehtinyt jäätyä vielä edes 1,5 tunnin jälkeen lopettaessamme harjoitukset. Kauden ensimmäisen viikon harjoituksissa jää oli auringon vuoksi niin karheassa kunnossa, että tuonne rantakivikkoonkin syöksyminen olisi saanut aikaiseksi pidemmän liu’un. Lisäksi toiseen päätyyn hyökkäämiseen toi oman haasteensa kirkkaana laskeva, lasiseinien läpi häikäisevä ilta-aurinko. Näistä ei kuitenkaan kukaan vetänyt hernettä nenään, vaan päinvastoin tilanteeseen suhtauduttiin ennemminkin hymyillen ja siitä pystyttiin repimään huumoria irti. Joku taisi ehdottaa tennispalloakin pelivälineeksi. Olosuhteille hymyileminen oli paikka paikoin jopa uuden ryhmän ainoa yhteinen kieli, joka varmasti edesauttoi joukkueen hitsautumista yhteen. Runkosarjan avausottelu oli edessä kahden viikon kuluttua, joten aika nollista lähdettiin liikkeelle ja melko lyhyellä valmistautumisajalla.

 

Kulunut kesä oli ensimmäinen urallani, jonka olen viettänyt kokonaan erillään joukkueesta. Suomessa harjoittelimme joukkueen kanssa viidestä yhdeksään kertaan viikossa kesäisin, ja kesälomatkin vietettiin pitkälti joukkuekavereiden kanssa. Tämän vuoksi takaisin tuleminen olikin melko hauskaa, kun näki pitkästä aikaa viime kauden joukkuekavereita. Nimellisistä kielimuureista huolimatta joukkueen sisällä on vielä viime kevään menestyksestä (vaikka finaalit hävittiinkin, kausi oli Nizzalle menestys) hyvä henki päällä ja joukkue täynnä hyviä, tuttuja sekä uusia tyyppejä.

 

Joukkueessa on tapahtunut jonkun verran muutoksia viime kauteen verrattuna. Pukuhuoneesta on tehty entistä viihtyisämpi pelaajille, oheisharjoitusten määrää ja laatua on lisätty ja niitä varten on palkattu erillinen fysiikkavalmentaja. Viime kauden kokoonpanosta vaihtui noin kolmasosa. Suomalaispääluku pysyy edelleen neljässä. Uusina suomalaisina joukkueeseemme tulivat Jyp Akatemian mestisporukasta melko paljon junnumaajoukkueitakin kiertäneet kämmen-rysty-ylös -rankkarin spesialisti Joona Peränen ja Janne Kumpulainen, Nizzan oma Sami Hedberg. Molemmat todella mukavia tyyppejä sekä hyviä vahvistuksia joukkueellemme. Jannella on välillä pukuhuoneessa päällä semmoinen show, ettei ole väliä tuleeko tekstiä suomen, ruotsin, slovakian, ranskan vai englannin kielellä, pääasia on että juttua tulee. Kielen vaihtaminen lennosta kesken lauseen on muodostunut aika klassikkotavaraksi jo tässä vaiheessa kautta.

 

Uusien suomalaispelaajien saapumisen myötä minulla ja Karrilla on ollut hauskaa seurata Jannen ja Joonan sopeutumista uuteen, verrattain erilaiseen kiekkoympäristöön. Samalla on noussut mieleen paljon muistoja omasta saapumisesta Aiglesin pukuhuoneeseen. Kaikista tavoista emme ole tietenkään varoittaneet Karrin kanssa poikia etukäteen, mikä lisää jännitysefektiä pojissa, sekä tekee sopeutumisen seuraamisesta vieläkin hauskempaa. Mainittakoon vaikka Jyväskylässä ehkä hieman vieraampi tapa tervehtiä joukkuekavereita – klassiset poskisuudelmat. Yleensä kylläkin kättelemme jokaisen joukkueen jäsenen saapuessamme hallille, mutta eräs joukkueemme melkoisella huumorimielellä varustettu A junioreista noussut kaveri liputtaa poskisuudelmakulttuurin puolesta pukuhuoneessa. Ensimmäisellä kerralla kun näin tapahtui, taka-askelia hapuilevien Joonan ja Jannen kasvoilta pystyi aistimaan lievän yllättyneisyyden hiipivän kohti nopeasti syveneviä otsaryppyjä, silmien sojottaessa lautasina eteenpäin.

 

Tällä kaudella Karri jatkaa pelaamisen ohella toista opiskeluvuottaan Ipagissa, ja itse aloitin kolmannen opiskeluvuoteni kuuden kuukauden mittaisella työharjoittelujaksolla eräässä ICT yrityksen myynti- ja markkinointitiimissä. Matkaa työpaikalle on n. tunnin bussimatka per suunta, jonka jälkeen päivä jatkuu noin kaksi ja puoli tuntia kestävillä harjoituksilla. Päivät ovat pitkiä ja melko kiireisiä, mutta molemmat hommat ovat mielestäni hyvässä tasapainossa. Päivällä saa käyttää enemmän päätä tietokoneen ääressä sekä palavereissa, ja illalla pitkä paikallaan istuminen on hyvä purkaa pois jääharjoituksissa. Pidän myös siitä, että molemmissa paikoissa on erittäin hyvä ja toisistaan eroava mahdollisuus asettaa oma vaatimutaso ja tavoitteet korkealle, mistä saa hyvän kipinän kumpaankin asiaan.

 

Tässä alkukauden mietteitä täältä Nizzasta. Sarjassa kiikumme nyt seitsemän pelin jälkeen piikkipaikalla. Viime lauantaina voitimme kotona silloin vielä kärkipaikan meidän kanssamme jakaneen Brestin vahvasti maalein 8-3. Tavoitteena on nostaa tämän kauden keväänä pyttyä, joka nousi jo viime kaudella kohti Nizzan Jean Bouinin kattoa, mutta lähti vierasjoukkueen bussin mukana Mulhoseen. Tällä kaudella pelataan siitä, että pytty jäisi Nizzaan.

Karri Koivu palaa blogien osalta asiaan hetken kuluttua.

 

Minun puolestani,

Merci ja salut!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Seppo Hildén

Tsemppiä alkavalle kaudelle Joni!

Jos suomalaiset pelaajat selviävät poskisuudelmista, ne selviää mistä vaan. Kannun nostaminen loppukaudesta on siihen nähden peace of cake.

Pitäkää meitä täällä kotikatsomoissa sarjanne suhteen tilanteen tasalla. Sekä sen innokkaan A-juniorin poskisuudelmainnosta että sen mahdollisesta siirrosta jäätanssin puolelle.

Tuntuu meinaan näin suomalaisesesta miehestä, että lahjat viittaisi enempi sinne saralle.

Käyttäjän joniraikkonen kuva
Joni Räikkönen

Kiitos!

Joo, harmi kun eivät lopulta uskoneet, että poskisuudelmat ovat täällä ensisijainen tyyli tervehtiä kaikkia ihmisiä. Olisi ollut hauska seurata sitä sähellystä.

Ihan joka pelin jälkeen ei varmaan raporttia tule laitettua, mutta eiköhän aina muutaman ottelun välein kuitenkin tule tilannekatsaus.

Kiitokset kommentista! Tsemppiä myös sinne.